Unilelu
Unilelu tai riepu, tuki ja turva pienelle tuhisijalle.
Toisilla lapsilla niitä on monia joten ei tuota vaikeuksia tuoda päiväkotiin vakioksi jotain nallea ja pitää kotona jotain vaikkapa pupua.
Unilelussa pitää ehdottomasti olla nimikointi koska sen hukkuminen on äärettömän stressaavaa lapselle, niin hassulta kuin se kuulostaakaan, omaan karvaiseen ötöön tai riepuun on valtava tunne/hajuside.
Yleensä oman unilelun paikka on naulakon hyllyssä tai ns. nukkarikorissa, toisissa paikoissa on mahdollista jättää myös unilelu lapsen omaan sänkyyn.
Unilelun ei kannata olla suuren suuri, lapsen on hankala semmoisen kanssa nukkua.
Kovat nuket tai ääniä päästelevät lelut ovat huonoja.... ajatelkaas; Lepohuoneessa kuuluu tasainen tuhina ja taustalla soi kaunis musiikki, leppoinen ja rauhallinen tunnelma.... "MINÄ OLEN NALLE KUKA SINÄ OLET, LEIKITÄÄN"... rauha on kadonnut ja itku valtaa huoneen, herätys kesken unien näkyy koko iltapäivän lapsissa.
Kilpavarusteluakin näkee väliin näissä unileluissa, toisilla lapsilla ne vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja aina kerrotaan kavereille mistä tuli tai mistä ostettiin. Mielestäni tässä menee unilelun tarkoitus ihan harakoille, alati vaihtuvaan pehmoleluarsenaaliin ei muodostu minkäänlaista tunnesidettä vaan lasta pikkuhiljaa kasvatetaan vääränlaiseksi kuluttajaksi....tätäkään moni ei varmaan tule ajatelleeksi että ostokäyttäytyminen alkaa muodostua hyvin pienenä ja hyvin pienestä.
Sitten voi tulla niitä ikäviä ilmoituksia "päiväkodissamme on täitä"... silloin olisi hyvä että kaikki pehmot asuvat hetken pakkasessa ja päästään mahdollisimman nopeasti taas halailemaan omaa turvaeläintä nukkumaan mennessä (tietysti tämä myös tarkoittaa että ihan kaikkien on osallistuttava ohjeistuksen mukaisesti muualtakin täiden hävittämiseen).
Mitäs jos lapsi pärjää ilman pehmolelua? Se on vallan sallittua, ei kaikki lapset pidä nukkuessaan leluja sängyssä.
Toisille unilelujen turha tuputtaminen tuo sekin stressiä. Jokainen nukkuu/lepää tyylillään.
*hyvää lepohetkeä*
Toisilla lapsilla niitä on monia joten ei tuota vaikeuksia tuoda päiväkotiin vakioksi jotain nallea ja pitää kotona jotain vaikkapa pupua.
Unilelussa pitää ehdottomasti olla nimikointi koska sen hukkuminen on äärettömän stressaavaa lapselle, niin hassulta kuin se kuulostaakaan, omaan karvaiseen ötöön tai riepuun on valtava tunne/hajuside.
Yleensä oman unilelun paikka on naulakon hyllyssä tai ns. nukkarikorissa, toisissa paikoissa on mahdollista jättää myös unilelu lapsen omaan sänkyyn.
Unilelun ei kannata olla suuren suuri, lapsen on hankala semmoisen kanssa nukkua.
Kovat nuket tai ääniä päästelevät lelut ovat huonoja.... ajatelkaas; Lepohuoneessa kuuluu tasainen tuhina ja taustalla soi kaunis musiikki, leppoinen ja rauhallinen tunnelma.... "MINÄ OLEN NALLE KUKA SINÄ OLET, LEIKITÄÄN"... rauha on kadonnut ja itku valtaa huoneen, herätys kesken unien näkyy koko iltapäivän lapsissa.
Kilpavarusteluakin näkee väliin näissä unileluissa, toisilla lapsilla ne vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja aina kerrotaan kavereille mistä tuli tai mistä ostettiin. Mielestäni tässä menee unilelun tarkoitus ihan harakoille, alati vaihtuvaan pehmoleluarsenaaliin ei muodostu minkäänlaista tunnesidettä vaan lasta pikkuhiljaa kasvatetaan vääränlaiseksi kuluttajaksi....tätäkään moni ei varmaan tule ajatelleeksi että ostokäyttäytyminen alkaa muodostua hyvin pienenä ja hyvin pienestä.
Sitten voi tulla niitä ikäviä ilmoituksia "päiväkodissamme on täitä"... silloin olisi hyvä että kaikki pehmot asuvat hetken pakkasessa ja päästään mahdollisimman nopeasti taas halailemaan omaa turvaeläintä nukkumaan mennessä (tietysti tämä myös tarkoittaa että ihan kaikkien on osallistuttava ohjeistuksen mukaisesti muualtakin täiden hävittämiseen).
Mitäs jos lapsi pärjää ilman pehmolelua? Se on vallan sallittua, ei kaikki lapset pidä nukkuessaan leluja sängyssä.
Toisille unilelujen turha tuputtaminen tuo sekin stressiä. Jokainen nukkuu/lepää tyylillään.
*hyvää lepohetkeä*
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva että löysit blogiini... ilahdun kommenteista :)