Lelupäivä
Lelupäivä ei ole joka päivä.
Tiedän että joissakin taloissa lipsutaan lelujen tuomisesta enemmän ja vähemmän, riippuen jopa ryhmistä ja aikuisista, se on väärin.
Jotkut vanhemmista eivät edes piittaa siitä mitä on sovittu lelujen tuomisesta ja sekin on väärin.
Lapsen on hyvä tottua siihen että kotona on kotilelut, päiväkodissa päikkälelut, kavereilla heidän lelut jne. "ja miksi muka?"- kysyy nyt joku.
-Siksi että leluissa on monesti kaikenlaisia pieniä osia ja ne hukkuvat päiväkotiin (kokemuksesta tiedän että ei ole kivaa pistää työaikaa jonkun millin mittaisen palan etsimiseen kun se on kallis osa jostain superlelusta from "pippurimaa").
-Siksi että jos lapsi aina saa tuoda kotoa omia leluja niin hänen taitonsa oppia leikkimään muilla/muiden leluilla sekä jakamaan, eivät kartu.
-Siksi että on hyvä oppia leikkimään erilaisia leikkejä koska se kehittää mm. mielikuvitusta.
-Siksi että päiväkotiin voidaan rakentaa pitkäkestoisia leikkejä tarhan omista leluista. Näiden leikkien positiivista vaikutusta ei voi kukaan kiistää.
-Siksi että omissa leluissa kannetaan sekä päiväkotiin että päiväkodista kotiinpäin pöpöjä.
-Siksi että toisilla lapsilla on alati vaihtuva kallis leluarsenaali mukana ja sitä kautta hän oppii käyttämään valtaa kavereihin "saat leikkiä tällä jos...", "et saa tulla mukaan kun sinulla ei ole...", "jos kutsut minut synttäreille saat leikkiä tällä..." jne. Hyvin pienet lapset osaavat jo nämä temput ja toivon ettei KUKAAN vanhemmista haluaisi lapsensa opettelevan tällä tavoin sosiaalisuutta.
Sitten se lelupäivä...sen ei tarvitse olla kerran viikossa, se voi olla vaikka kerran kuussa.
Lelupäivä voisi olla välillä pehmolelu-, ulkolelu-, jumppa/liikuntaväline-, lautapeli-, satukirja-, joululahjapäivä ja siihen olisi hyvä liittää esittely vaikka aamupiirissä.
Lelun esittelyssä lapsi itse pääsee huomion kohteeksi ja esiintymistaidot alkavat karttua koulua kohti mentäessä (tässäkin muistettava että pakottaa ei saa vaan hissukseen kunkin lapsen uskalluksen kasvaessa).
Lelujen esittelyssä on myöskin toinen puoli, lelu tuntuu tärkeämmältä kun sen pääsee esittelemään muille (samalla myös hoitajat pääsevät kartoittamaan että mitkä lelut tänään täällä seikkailevat).
Jos lelu unohtuu...niin tässä hektisessä arjessa joskus käy, siitä ei kannata nostaa isoa meteliä vaan lapsi voi halutessaan valita jonkun päiväkodin lelun <3
Lopuksi se sellainen pieni ilmiö kuin taskut.... lasten taskuun "eksyvät" lelut kotona ennen päiväkotiin tuloa, niiden tyhjentäminen voisi olla aamurutiini.
Toisinpäinkin taskut täyttyvät... esim. nukkekodin tavarat, legon palaset ym. häviävät taskuihin ja olisi hyvä jos vanhemmat puuttuisivat heti tähänkin ilmiöön.
Se että seuraavana aamuna palautetaan "eksyneet" tavarat hoitajalle on selvä merkki lapselle että näin toimitaan (se ei aiheuta lapsen mustamaalaamista varastelijaksi).
Jos vanhemmat eivät toimi näin niin se on vahva vihreä valo että näin saa tehdä, toisen omaa saa ottaa.
Pikku vinkki vielä lopuksi lelun valintaan.... ne kaikkein kovimpia ääniä tuottavat voisi jäädä kotiin ja ne kaikkein pienimpiä osia sisältävät myös.
Muistakaa että lelu voi mennä rikki joten sitä rakkainta isovanhemmalta saatua tingelistangelis juttua ei kannata päiväkotiin tuoda.
*Leikkimisen iloa*
Tiedän että joissakin taloissa lipsutaan lelujen tuomisesta enemmän ja vähemmän, riippuen jopa ryhmistä ja aikuisista, se on väärin.
Jotkut vanhemmista eivät edes piittaa siitä mitä on sovittu lelujen tuomisesta ja sekin on väärin.
Lapsen on hyvä tottua siihen että kotona on kotilelut, päiväkodissa päikkälelut, kavereilla heidän lelut jne. "ja miksi muka?"- kysyy nyt joku.
-Siksi että leluissa on monesti kaikenlaisia pieniä osia ja ne hukkuvat päiväkotiin (kokemuksesta tiedän että ei ole kivaa pistää työaikaa jonkun millin mittaisen palan etsimiseen kun se on kallis osa jostain superlelusta from "pippurimaa").
-Siksi että jos lapsi aina saa tuoda kotoa omia leluja niin hänen taitonsa oppia leikkimään muilla/muiden leluilla sekä jakamaan, eivät kartu.
-Siksi että on hyvä oppia leikkimään erilaisia leikkejä koska se kehittää mm. mielikuvitusta.
-Siksi että päiväkotiin voidaan rakentaa pitkäkestoisia leikkejä tarhan omista leluista. Näiden leikkien positiivista vaikutusta ei voi kukaan kiistää.
-Siksi että omissa leluissa kannetaan sekä päiväkotiin että päiväkodista kotiinpäin pöpöjä.
-Siksi että toisilla lapsilla on alati vaihtuva kallis leluarsenaali mukana ja sitä kautta hän oppii käyttämään valtaa kavereihin "saat leikkiä tällä jos...", "et saa tulla mukaan kun sinulla ei ole...", "jos kutsut minut synttäreille saat leikkiä tällä..." jne. Hyvin pienet lapset osaavat jo nämä temput ja toivon ettei KUKAAN vanhemmista haluaisi lapsensa opettelevan tällä tavoin sosiaalisuutta.
Sitten se lelupäivä...sen ei tarvitse olla kerran viikossa, se voi olla vaikka kerran kuussa.
Lelupäivä voisi olla välillä pehmolelu-, ulkolelu-, jumppa/liikuntaväline-, lautapeli-, satukirja-, joululahjapäivä ja siihen olisi hyvä liittää esittely vaikka aamupiirissä.
Lelun esittelyssä lapsi itse pääsee huomion kohteeksi ja esiintymistaidot alkavat karttua koulua kohti mentäessä (tässäkin muistettava että pakottaa ei saa vaan hissukseen kunkin lapsen uskalluksen kasvaessa).
Lelujen esittelyssä on myöskin toinen puoli, lelu tuntuu tärkeämmältä kun sen pääsee esittelemään muille (samalla myös hoitajat pääsevät kartoittamaan että mitkä lelut tänään täällä seikkailevat).
Jos lelu unohtuu...niin tässä hektisessä arjessa joskus käy, siitä ei kannata nostaa isoa meteliä vaan lapsi voi halutessaan valita jonkun päiväkodin lelun <3
Lopuksi se sellainen pieni ilmiö kuin taskut.... lasten taskuun "eksyvät" lelut kotona ennen päiväkotiin tuloa, niiden tyhjentäminen voisi olla aamurutiini.
Toisinpäinkin taskut täyttyvät... esim. nukkekodin tavarat, legon palaset ym. häviävät taskuihin ja olisi hyvä jos vanhemmat puuttuisivat heti tähänkin ilmiöön.
Se että seuraavana aamuna palautetaan "eksyneet" tavarat hoitajalle on selvä merkki lapselle että näin toimitaan (se ei aiheuta lapsen mustamaalaamista varastelijaksi).
Jos vanhemmat eivät toimi näin niin se on vahva vihreä valo että näin saa tehdä, toisen omaa saa ottaa.
Pikku vinkki vielä lopuksi lelun valintaan.... ne kaikkein kovimpia ääniä tuottavat voisi jäädä kotiin ja ne kaikkein pienimpiä osia sisältävät myös.
Muistakaa että lelu voi mennä rikki joten sitä rakkainta isovanhemmalta saatua tingelistangelis juttua ei kannata päiväkotiin tuoda.
*Leikkimisen iloa*
Olipas siinä paljon hyviä vinkkejä! Meillä toki lapset on jo isoja vaan vielä on tuoreessa muistissa miten jänniä nuo lelupäivät joskus oli. Sitä piti melkoisen pohdinnan kanssa edellisenä iltana miettiä minkä ottaisi mukaan:) Mukavaa sunnuntaipäivää♥
VastaaPoistaVinkkejä työn tuomia ja hyväksi koettuja.... koitan näitä tänne blogiin koota luettavaksi ja kommentoivaksi. Päiväkotimaailma jää joskus vanhemmille hiukan tuntemattomaksi, ainakin se arki. Samalla koitan nostaa asioita meille työntekijöille ja herätellä huomaamaan hyviä ja huonoja asioita työympäristössä ...jospa niille voisi yhdessä tehdä jotain. Pääasiassa kun aina pitäisi olla lapsi ja hänen hyvä varhaiskasvatus <3 myös lelupäivinä ;)
VastaaPoista