Uskallatko?

Uskallatko puuttua epäasialliseen käytökseen lastesi päiväkodissa?
Näitä tulee niin vanhemmilta, hoitajilta kuin muiltakin päiväkodissa asioivilta henkilöiltä, väliin kyllä lapsiltakin.
Mutta kuinka moni meistä oikeasti puuttuu, siinä hetkessä?
Se on helppo sanoa mutta vaikeaa tehdä. Taustalla kuitenkin on monesti pelko leimautumisesta vaikka näin ei saisi olla.
Vanhemmalla voi olla pelko että omaa lasta kohtaan hoito muuttuu jos asioihin puuttuu.
Työntekijällä voi olla kynnys sanomiseen työilmapiirin huonontamisesta, merkatuksi joutumisesta.
Lasten tekemisiin puututaan herkemmin mutta kyllä aikuisten nurinkuriseen käytökseen tulee voida puuttua.
-"Stop, mieti mitä seuraavaksi sanot. Olemme päiväkodissa ja ympärillä korvia joiden ei tarvitse tällaista kuulla".
Päiväkotihan on ympäristö jossa opetellaan asioita. Opetellaan kohtaamaan tilanteita, erilaisia ihmisiä ja tulemaan toimeen. Minkälaisen ympäristön me aikuiset yhdessä luomme niin siinä lapsemme kasvavat, imevät vaikutteita ja tekevät omia päätöksiään.
Olisihan se mahtavaa että seuraavista sukupolvista tulisi kommunikaatioltaan parempia kuin meistä. Eikö vain?

Voisiko miettiä jonkun lauseen valmiiksi omaan päähän että se olisi siellä ja tilaisuuden tullen helppo käyttää?
Onko keinoja millä saisi rohkeutta lisää, sellaista hyvää rohkeutta ja asiallista.
Onko vain helpompi kääntää pää ja olla kuin ei huomaisikaan, liueta vähin äänin pois puuttumatta asioihin?