Ystävyys

Päiväkodissa tutustutaan omaan tahtiin muihin lapsiin, ensin leikitään omia juttuja vierekkäin ja sitten myöhemmin yhdessä.
Opetellaan leikin alkeita turvallisesti aikuisen läsnä ollessa ja saadaan sosiaaliseen kanssakäymiseen välineitä sekä opastusta.
Solmitaan joskus koko iän kestäviä ystävyyssuhteita.
Meidän aikuisten tehtävänä on tukea näitä ystävyyssuhteita, antaa niille mahdollisuus ja aikaa.
Koskaan ei voi tietää ketkä löytävät sen yhteisen satumaailman ja on hienoa jos pääsee seuraamaan tämmöisen syntymistä.
Tarhassa täytyy mahdollistaa leikkiminen yli ryhmä- sekä ikärajojen, näin varmistetaan lapselle mahdollisimman monipuolinen kasvaminen hyväksi leikkijäksi (kaikilla ei ole sisaruksia kotona).

Vanhempien tulisi osaltaan myös tukea näitä syntyneitä kaveruussuhteita vaikkapa kutsumalla kylään, kotiin leikkimään.
Jos tuntuu hankalalta pyytää kotiin voi leikkitreffit tehdä vaikka leikkipuistoon tai tutun päiväkodin pihalle viikonloppuna (jos kyseinen paikka on kiinni).
Voi käydä yhdessä vaikkapa kirjastossa tai ihan metsässä kävelyllä.
Leikkitreffeihin ei tarvitse panostaa rahalla vaan ajalla.

Elämässä tapahtuu monesti muutoksia esim. asuinpaikan suhteen ja nämä tilanteet ovat myös vaikeita lapsille, jälkeen jää ystävät ja edessä vain tuntematonta.
Vaaditaan meiltä aikuisilta herkkyyttä tukea lasta näissä tilanteissa.

Meidän aikuisten myös tulisi olla vilpittömästi kiinnostuneita lapsen ystävistä sekä arvostelematta/luokittelematta lapsen valinnan kohteita.
Miltä sinusta tuntuisi jos joku kommentoisi ikävästi ystävääsi tai kieltäisi kokonaan tapaamasta?

Kommentit

  1. Ei nyt varsinaisesti liity esittämääsi kysymykseen, mutta kerron kuitenkin kun Poika 27 vuotta sitten kävi tutustumassa tulevaan päiväkotiryhmään. Ryhmän nimi oli Käpylaakso. Äiti puki pojalle kauluspaidan ja solmion, suorat housut ja semmoisen...velour?? takin. Tädit oli myytyjä ja äiti ylpeä. Oli ruoka-aika ja Poikakin haki ruokaa, itse. Haki lisää. Tädit oli ihmeissään. Syötyään kysyi, mihin likaiset astiat viedään. Tädit eivät tahtoneet saada sanaa suustaan.
    Pienet tytöt vilkuilivat poikaa ja tönivät toisiaan. Kun ruokailu oli ohi, rohkein heistä tuli juttelemaan Pojan kanssa. Poika jäi päiväkotiin ja oli siellä siihen asti kun äiti valutti kyyneleitä esikoulun kevätjuhlassa. Tyttö ja Poika olivat parhaat ystävät koko päiväkotiajan. Poika oli ystävä kaikkien kanssa, mutta Tyttö oli tärkein <3
    Tyttö oli tärkeä vielä koulussakin, vaikka kouluun mennessä löytyi uusi paras ystävä, Pöllön Varapoika :)
    Tyttö, Poika ja Varapoika ovat jo 30....
    Ei Pöllöllä muuta...

    VastaaPoista
  2. Tekstiin liittyi kovastikkin muistelosi, ei se haittaa ettei suoraan kysymyksiin vastaa, joskus vastaus tulee vain eri muodossa. Ihana kuulla että lapsellasi on ollut sydänystävä jo päiväkodissa, heille annettiin mahdollisuus ja aikaa <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva että löysit blogiini... ilahdun kommenteista :)

Suositut tekstit