Lapas show
Syksyn tullen päiväkodin eteinen alkaa täyttyä vaatteista. On varasukkaa, trikoita, villapaitaa, pinniä, ponnaria, kurahousuja, kumisaapasta, ohutta sekä paksua pipoa, kypärämyssyä sekä puffeja. Jokaisella ihmisen taimella on monen monta liikkuvaa osaa päiväkodin eteisessä ja mikä onkaan se ensiarvoisen tärkeä juttu?
Nimikointi.
Vaikka oman lapsiryhmän vaatekantaa aika hyvin pystyy seuraamaan niin silti voi kaverilla olla aivan täsmälleen samanlaiset ja vielä samankokoiset housut.
Kenkäeteisen hyllykkö täyttyy pian samanväristen kuomien rivistöstä josta on vaikea löytää omiaan vaikka hyllyssä lukisi lapsen nimi.
On hankalaa arvailla kymmenen lapsen pukiessa kurahousupäivänä niiden yksien unohtuneiden omistajaa koska nimilapussa voi olla kumminkaimanserkunlapsennimi. Puettuja lapsia katsoessa keneltäkään ei puutu kurahousuja... hmm. kukahan on nyt ottanut väärät housut?
Pihalla lentelee väliin lapasia pitkin ja poikin, siinä voi olla kärppänä ja jopa löytää sen paljaan käden....mutta jos kaveritkin on heittänyt lapaset ja nimiä ei ole missään? Lapset eivät halua lapasia joten kukaan ei kerro mikä pari on kenenkin. Mitäs tehdään...alkaa palella?
Päiväkodissa vierailee sijainen, ihana apu hädän tullen. Eteisessä vallitsee hikinen tunnelma kun reippaat pukijat ottavat itse naulakoista vaatteita lattialle aloittaakseen pukemisen. Lattian peittää kirjava kasa joka pikkuhiljaa vähenee ja lopuksi siellä lojuu se yksi sukka, tossu, pipo ja ilman nimeä. Mihin lokeroon auttava käsiparimme sen voi pistää......löytötavaralaatikko?
Löytötavaralaatikko...se alkoi siitä pienestä ja siinä oli lappu "otathan omasi"....se matkalla kasvoi muoviseksi lihalaatikoksi ja kummasti kasa kasvaa kasvamistaan.... se luikertelee jo lattialle mutta miksi sieltä ei löydy "omia"?
Rakkaat vanhemmat nimikointi on helppo juttu kun sen vain ottaa tavaksi. Mahdollisuuksia on monia...on ommeltavia nimilappuja, on pesunkestäviä tarroja, kangastusseja ja voi olla luova sekä virtuoosi...helpota lapsesi elämää eli nimen lisäksi voi esim. kuomiin ommella pienet värikkäät napit, rusetin tai muun tunnisteen.(autat lastasi saamaan onnistumisen tunteen, löytämisen ilon). Ompele pätkä heijastinnauhaa ja siihen tussilla nimi...kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Nimikoinnilla helpotat päiväkodin arkea, me kasvattajat löydämme lasten vaatteet ja aikaa jää enemmän etsimiseltä pukemisen harjoitteluun. Te vanhemmat löydätte lapsienne vaatteet ja löytötavaraloota ammottaisi tyhjänä.
*pieni asia mutta aiheuttaa suuren suuria tunteita*
Nimikointi.
Vaikka oman lapsiryhmän vaatekantaa aika hyvin pystyy seuraamaan niin silti voi kaverilla olla aivan täsmälleen samanlaiset ja vielä samankokoiset housut.
Kenkäeteisen hyllykkö täyttyy pian samanväristen kuomien rivistöstä josta on vaikea löytää omiaan vaikka hyllyssä lukisi lapsen nimi.
On hankalaa arvailla kymmenen lapsen pukiessa kurahousupäivänä niiden yksien unohtuneiden omistajaa koska nimilapussa voi olla kumminkaimanserkunlapsennimi. Puettuja lapsia katsoessa keneltäkään ei puutu kurahousuja... hmm. kukahan on nyt ottanut väärät housut?
Pihalla lentelee väliin lapasia pitkin ja poikin, siinä voi olla kärppänä ja jopa löytää sen paljaan käden....mutta jos kaveritkin on heittänyt lapaset ja nimiä ei ole missään? Lapset eivät halua lapasia joten kukaan ei kerro mikä pari on kenenkin. Mitäs tehdään...alkaa palella?
Päiväkodissa vierailee sijainen, ihana apu hädän tullen. Eteisessä vallitsee hikinen tunnelma kun reippaat pukijat ottavat itse naulakoista vaatteita lattialle aloittaakseen pukemisen. Lattian peittää kirjava kasa joka pikkuhiljaa vähenee ja lopuksi siellä lojuu se yksi sukka, tossu, pipo ja ilman nimeä. Mihin lokeroon auttava käsiparimme sen voi pistää......löytötavaralaatikko?
Löytötavaralaatikko...se alkoi siitä pienestä ja siinä oli lappu "otathan omasi"....se matkalla kasvoi muoviseksi lihalaatikoksi ja kummasti kasa kasvaa kasvamistaan.... se luikertelee jo lattialle mutta miksi sieltä ei löydy "omia"?
Rakkaat vanhemmat nimikointi on helppo juttu kun sen vain ottaa tavaksi. Mahdollisuuksia on monia...on ommeltavia nimilappuja, on pesunkestäviä tarroja, kangastusseja ja voi olla luova sekä virtuoosi...helpota lapsesi elämää eli nimen lisäksi voi esim. kuomiin ommella pienet värikkäät napit, rusetin tai muun tunnisteen.(autat lastasi saamaan onnistumisen tunteen, löytämisen ilon). Ompele pätkä heijastinnauhaa ja siihen tussilla nimi...kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Nimikoinnilla helpotat päiväkodin arkea, me kasvattajat löydämme lasten vaatteet ja aikaa jää enemmän etsimiseltä pukemisen harjoitteluun. Te vanhemmat löydätte lapsienne vaatteet ja löytötavaraloota ammottaisi tyhjänä.
*pieni asia mutta aiheuttaa suuren suuria tunteita*
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva että löysit blogiini... ilahdun kommenteista :)