Uteliaisuus

Lapsi on luontaisesti utelias jo ennen kuin oppii puhumaan, elämä on suurta ja ihmeellistä. Sadepisaroiden paljous ja kastuneen luonnon moninaiset tuoksut. Ihmisten ilmeet ja eleet.
Äänimaailma lattiatasossa ja mattojen pinta. Voi vain aikuisena ihmetellä kuinka maailmamme näyttäytyy pienelle ihmiselle.
Lapsen luontaista uteliaisuutta kannattaa ruokkia, puhumalla ja ottamalla syliin. Reissaamalla ja näyttämällä lähiympäristöä, uudestaan ja uudestaan. Jokainen sana, jokainen halaus, jokainen yhteinen retki avartaa lapsen maailmaa ja uskokaa tai älkää niin itsetunto alkaa muotoutua juuri näistä hetkistä.
Läsnäolo ja puhuminen on tärkeää niin kotosalla kuin päivähoidossa ollessa. Varhaiskasvatuksessa pitää tulla näihin hetkiin mukaan myös sisältöä ja jatkuvuutta, taustalla tietoisuus miksi tehdään ja miten ruokitaan uteliaisuutta.

Kommentit

  1. Tämä ei liity aiheeseen mitenkään, mutta tulit mieleeni, kun kuuntelen Pirkko Saision kirjaa "Spuuki Spaidermän ja Nonna".
    Kaikesta päätellen sinä olet parhaita päikän tätejä ja sulle voisi sanoa:
    "Arvaa kuinka paljon mä tykkään susta? Niin paljon kuin on tarhassa kurahousuja"

    Voiko sen kauniimmin sanoa? ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pöllö <3 Jokainen meistä on työssään just niin hyvä kuin vain kykenee. Mulla vain on käynyt hyvä mäihä että olen alalla jossa viihdyn.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva että löysit blogiini... ilahdun kommenteista :)

Suositut tekstit