Luovuus

Monella meistä aikuisista on stereotyyppinen luovuus ajattelu, lokeroitu ihmistyyppi. Hiekkalaatikon äärellä se on omalta kohdaltani laajentunut, lennähtänyt tuulen pyörteisiin, tanssinut kurahousun henkseleissä ja laskeutunut silmäripseen.
Lapsilla on taitoja piileviä ja näkyviä, kasvavia ja poistuvia. Meidän aikuisten tehtävä on nähdä, huomata, reagoida, taltioida ja ennen kaikkea vaalia.
Luovuutta on niin monenlaista, jos esimerkiksi pukee kurahousut haalarin sisälle ja selitys on se että "minä pysyin kuivana" niin eikös se ole luovaa? Jos säilöö kakkukoristeet hiekkakakun sisälle tuulisena päivänä, niin eikös se ole luovaa? Jos metsäretkillä osaa samasta lätäköstä nostaa sekä kirkasta että tummempaa vettä, eikös se ole luovaa?
Näemmekö me luovuuden vain esimerkiksi tuottaa askarteluja, piirustuksia, musiikkia tai tarinaa? 
Huomasitko sinä tänään luovuutta lapsessa, näitkö ja reagoitko positiivisen kannustavasti?